Blackjack on peli, jossa todennäköisyyksien ymmärtäminen ja hyödyntäminen on avain voittojen maksimointiin ja kasinon edun minimointiin. Perusstrategian ja korttien laskemisen avulla pelaajat voivat kääntää todennäköisyydet omalle puolelleen. Perusstrategia ei anna paljoakaan arvoa käden vakuuttamiselle. Mistä tämä johtuu?
Oman käden vakuuttaminen voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta erityisesti uuden pelaajan näkökulmasta. Korttipeleissä maltti on usein valttia, joten vakuuttamisen voisi olettaa olevan hyvä keino oman pelikassan kontrollointiin ja tappioiden minimointiin. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Sen sijaan vakuuttaminen on tilastollisesti tappiollinen ratkaisu, jonka haitat korostuvat erityisesti suurta määrää pelejä arvioitaessa. Tässä artikkelissa selitämme, miksi vakuuttamista on syytä välttää, ja mistä syystä.
Blackjack ja vakuuttaminen
Ennen vakuutusstrategian heikkouksiin pureutumista on aiheellista perata koko prosessi läpi. Mitä vakuuttaminen siis käytännössä tarkoittaa?
Kun pelaaja on saanut kaksi ensimmäistä korttiaan, ja jakajankin avoin kortti on paljastettu, on aika tehdä päätöksiä. Pelaajalla on seuraavat vaihtoehdot:
- Jääminen. Pelaaja ei ota uutta korttia.
- Jatkaminen. Pelaaja ottaa uuden kortin.
- Tuplaus. Pelaaja tuplaa alkuperäisen panoksensa, ja ottaa uuden kortin.
- Jakaminen. Pelaaja jakaa aloituskäden parinsa kahdeksi erilliseksi kädeksi, joilla on omat panoksensa.
- Luovuttaminen eli kippaaminen. Pelaaja jättää kierroksen kesken.
- Vakuuttaminen. Jos jakajan avoin kortti on ässä, pelaaja voi vakuuttaa oman kätensä. Tämä vakuutus on puolikkaan alkuperäisen panoksen kokoinen sivupanos, joka maksetaan pelaajalle takaisin kaksinkertaisena, jos jakajalla on kädessään blackjack, eli ässä ja kymppi.
Havainnollistetaan vakuuttamista käytännön esimerkillä:
- Pelaaja on asettanut 10 € suuruisen panoksen.
- Pelaajalle jaetaan alkukorteiksi kymppi ja seiska.
- Jakaja jakaa itselleen avoimena korttina ässän. Näin ollen jakaja voi saada jaossa blackjackin, eli 21 arvoisen, ässästä ja kympistä tai kuvakortista koostuvan käden.
- Pelaaja vakuuttaa kätensä, eli asettaa 5 € suuruisen sivupanoksen.
Jos jakajan toinen kortti on kuin onkin arvoltaan 10, niin vakuutuspanos maksetaan pelaajalle kaksinkertaisena takaisin. Näin ollen sivupanoksen tuotto olisi 10 €.
Jos jakajan käden arvo ei ole 21, niin pelaaja menettää vakuutukseen käyttämänsä 5 €. Jos pelaaja silti häviää jakajan kädelle, niin tämän tappiot kierroksella kasvavat 15 € asti.
Näin ollen vakuutuksen tavoitteena on estää oman alkupanoksen menettäminen tilanteessa, jossa jakajalla olisi blackjack.
Miksi vakuuttaminen ei ole hyvä ratkaisu?
Vakuuttaminen voi vaikuttaa juuri siltä miltä sen nimi kuulostaa, eli oman käden vakuuttamiselta jakajan lupaavaa kättä vastaan. Todellisuudessa se on kuitenkin sivupanos, joka voittaa vain, jos jakajan toisen kortin arvo on 10. Tämä on kuitenkin epätodennäköinen lopputulos, jonka vuoksi vakuutuksen asettaminen on sen tuottoon nähden liian riskialtis ja kallis veto.
Vakuuttamisen heikkoutta voi lähestyä seuraavan esimerkkiskenaarion kautta. Esimerkkitapauksessa pelissä käytetään vain yhtä pakkaa, eli kortteja on 52. Näistä korteista 16 on arvoltaan 10 (kympit, jätkät, kuningattaret ja kuninkaat). Pelissä on vain yksi pelaaja, joka pelaa jakajaa vastaan.
Jos tapauksen pelaaja ei saa alkukorttien jaossa yhtään 10 arvoista korttia, ja jakajalla on kädessään ässä, kyseessä on tilanne, jossa vakuuttaminen onnistuu todennäköisimmin. Tässäkään tilanteessa se ei kuitenkaan ole todellisuudessa kannattavaa.
Jos esimerkkitapauksen pelaaja päättäisi vakuuttaa kätensä 10 € suuruisella sivupanoksella, jakajan blackjack toisi tälle yhteensä 20 € voiton. Vakuutus tuo voiton, jos jakajan seuraava kortti on 10 arvoinen. Vakuutus taas on tappiollinen, jos jakajan seuraavan kortin arvo on mikä tahansa muu kuin 10.
Tässä vaiheessa esimerkkitapaustamme pakassa on yhteensä 49 korttia, joista 16 on 10 arvoisia ja 33 on arvoltaan muu kuin 10. Koska tiedämme, kuinka paljon vakuutuksen onnistuminen tai epäonnistuminen tulisi kustantamaan pelaajalle, voimme laskea vakuutuksen todennäköiset kustannukset ja voitot.
Jos pelaaja päättää vakuuttaa kätensä, pakassa on 16 korttia, joiden jakaminen jakajalle tuo vakuutukselle voiton. Sen sijaan pakassa on peräti 33 korttia, jotka tekevät vakuutuksesta tappiollisen.
Jos pelaaja vakuuttaa säännöllisesti kätensä aina, kun pakassa on jäljellä 49 korttia, ja jakajalla on ässä, tämän keskimääräinen tappio on noin 2 % kaikesta siitä rahasta, jonka tämä käyttää vakuuttamiseen.
Koska vakuutus onnistuu 16 kertaa ja epäonnistuu 33 kertaa, voimme laskea vakuuttamisen kustannukset pitkässä juoksussa. Jos pelaaja vakuuttaa 49 kertaa, tämän kustannukseksi tulee tietenkin 490 €, sillä vakuutuksen hinta on esimerkkitapauksen alussa sovittu 10 €. Pelaajalla on 16 mahdollisuutta saada vakuutukselle 20 € tuotto. Näissä tilanteissa myös panos maksetaan takaisin. Vakuutuksella saatujen voittojen yhteen laskettu summa on siis 16 x 20 € = 320 €. Vastaavasti 33 hävittyä vakuutusta tuovat kustantavat pelaajalle yhteensä 33 x 10 € = 330 €. Tappioiden määrä on siis 10 € suurempi kuin voittojen määrä.
Koska esimerkkitapauksessamme pelaaja vakuutti kätensä 10 € panoksella yhteensä 49 eri skenaariossa, ja jäi tappiolle yhteensä 10 €, voimme laskea vakuuttamisen tappiollisuudelle prosenttiosuuden. Tämä lasketaan jakamalla lopullinen tappio (10 €) vakuuttamiseen kokonaisuudessaan käytetyllä rahasummalla (490 €): 10/490 = noin 2 %.
Tämä esimerkkitapaus kuvasi parasta mahdollista skenaariota, joka pelaajalle voi vakuuttamisen näkökulmasta osua. Todellisuudessa vakuuttamisen keskimääräinen tappioprosentti on paljon matalampi kuin kaksi. Tässä vaiheessa on siis ilmiselvää, että vakuuttaminen on aina huono vaihtoehto, jos tavoitteena on pelata perusstrategian ja korttien laskemisen osoittamalla optimaalisella pelitavalla.
Miksi vakuuttaminen on edes mahdollista?
Edellä esitelty pitkähkö esimerkkitapaus pohjimmiltaan todistaa, että vakuuttaminen ei koskaan ole järkevä vaihtoehto. Jopa vakuuttamisen näkökulmasta täydellisessä skenaariossa vakuuttaminen johtaa keskimäärin 2 % tappioon. Todellisuudessa vakuuttamisen tappiot ovat keskimäärin tätäkin suuremmat.
Blackjack on peli, jossa kasinoa edustava jakaja pelaa pelaajia vastaan. Toisin kuin pokerissa, pelaajat eivät kilpaile toisiaan vastaan samasta potista. Tämän seurauksena kasinolla on oma lehmä ojassa jokaisessa jaossa. Vakuuttamisen tarjoaminen mahdollisuutena onkin vain yksi keino, jolla kasino voi maksimoida oman etunsa pelaajia vastaan. Jos kasino olisi liikeyrityksen sijaan hyväntekeväisyysjärjestö, niin vakuuttamisen mahdollisuutta ei olisi.
Vakuuttaminen nettikasinoilla
Samat lainalaisuudet vakuuttamisen saralla pätevät niin perinteisillä kivijalkakasinoilla kuin verkon nettikasinoilla. Monilla nettikasinoilla on valikoimissaan pelipöytiä, joilla perinteisiä sääntöjä on muokattu paremmin digitaaliseen ympäristöön soveltuviksi. Joskus näitä markkinoidaan pelaajille edullisempina ja tuottavampina vaihtoehtoina, kuin perinteisiä sääntöjä käyttäviä pöytiä. Pelaajien on kuitenkin oltava varovaisia, sillä esimerkiksi vakuuttamisen perusidea on pelaajalle niin tappiollinen, että sitä ei pienillä sääntömuutoksilla muuteta.
Yhteenveto
Vakuuttaminen voi olla erittäin houkutteleva ratkaisu tilanteissa, joissa pelaajan ja jakajan kädet näyttävät molemmat olevan varsin kovatasoisia käsiä. Erityisesti uudet pelaajat sortuvat usein vakuuttamaan kätensä, sillä intuitiivisesti vakuuttaminen vaikuttaa hyvältä keinolta minimoida tappioita ja kontrolloida omaa pelikassaa. Vakuuttaminen on kuitenkin todistettu matemaattisesti huonoksi ratkaisuksi. Blackjack on todennäköisyyksien peli, jossa voitolle pääseminen vaatii perusstrategian ankaraa noudattamista ja tietoa pelin luonteesta. Strategia ei kuitenkaan neuvo pelaajaa vakuuttamaan kättään missään vaiheessa. Sen sijaan oikea valinta on aina joko ottaa uusi kortti, jäädä jo saatuihin kortteihin tai kipata koko käsi.